Find Your Park

Kävin viime viikolla SAM Helsingin ja American Resource Centerin kutsumana Helsingin yliopiston Kaisa-talolla kertomassa matkoistani USA:n kansallispuistoissa ja antamassa matkavinkkejä ihan täyteen pakatulle salille. Ajattelin nyt jakaa kanssanne osan esityksestäni, ehkäpä tekin saatte siitä ideoita oman kansallispuistoseikkailunne suunnitteluun.

Last week I was invited by SAM Helsinki and the American Resource Center to speak at the Helsinki University Main Library about my travels in the US National Parks. I gave a packed auditorium some travel tips to the Park System. I thought I'd share part of my presentation, maybe you guys can get some pointers for upcoming adventures in the Parks as well.

National Parks Guide(1).jpg

Kansallispuistot ovat Amerikan ylpeys ja osa kansallismaisemaa.

National Parks Guide.png

Yhdysvaltojen ja joidenkin mukaan myös koko maailman ensimmäinen kansallispuisto on tietenkin Yellowstone.

National Parks Guide(28).png

Kansallismonumentitkin kuuluvat USA:n kansallispuistojärjestelmään.

National Parks Guide(2).png

Kukapa ei tunnistaisi kallioon kaiverrettuja presidenttejä?

National Parks Guide(3).png

Suosituin kansallispuisto on vuosi toisensa jälkeen Great Smoky Mountains. Syy tähän on Itärannikon suurten kaupunkien läheisyys.

National Parks Guide(4).png

Jos vuoden sisällä vierailee useammassa kuin kahdessa isossa puistossa, kannattaa harkita vuosikortin ostamista.

Puistonvartijoilta saat parhaat tarinat ja vinkit.

Ilman autoa ei oikeastaan ole kansallispuistoihin asiaa. Järjestettyjä matkoja tietenkin on, mutta ne ovat asia erikseen.

National Parks Guide(7).png

Lämpötilat ovat miellyttävämpiä keväällä ja syksyllä.

Ruuhkaisinta puistoissa on heinä-elokuussa.

National Parks Guide(9).png

Pidän kovin vähemmän tunnetuista puistoista. Siellä on enemmän tilaa...

National Parks Guide(10).png

...ja näkee jotain aivan erilaista.

National Parks Guide(11).png

Sesonki on joskus lyhyt. Kesäkuussa ystäväni jäivät Crater Lakella lumimyrskyyn eivätkä nähneet järvestä vilaustakaan. Vain vajaata kuukautta myöhemmin kävin itse järvessä uimassa kesähelteellä, eikä lumesta ollut enää paljoa jäljellä.

Kannattaa ehdottomasti uskaltautua viettämään yö teltassa!

National Parks Guide(13).png

Ei kannata aliarvioida leirintäalueiden menekkiä Amerikassa. Retkeily on erittäin suosittua.

Eri leirintäalueita kannattaa tutkailla ennakkoon ennen varaamista. Saattaa nimittäin päästä ihan paraatipaikallekin yöpymään.

Mökit ja jurtatkin voivat olla käypä vaihtoehto majapaikkaa etsiessä.

National Parks Guide(16).png

Varauksia voi tehdä eri sivustoilta paikasta riippuen.

National Parks Guide(17).png

Päiväretket toteutuu myös helposti jos mieluummin yöpyy hotellissa.

National Parks Guide(18).png

Autolla pääsee näkemään paljon, mutta parhaat maisemat löytyy patikkareittien varrelta.

National Parks Guide(19).png

Kansallispuistot tarjoavat myös esteetöntä nähtävää. Amerikassa jos missä osataan esteettömyyden suunnittelu luonnossa.

National Parks Guide(20).png

Kansallispuistoissa jokaiselle löytyy sopivaa tekemistä.

National Parks Guide(21).png

Jotkin kansallispuistokohteet ovat myös Unescon Maailmanperintöluettelossa.

Joosuanpuut, mammuttipetäjät, punapuut ja saguaro-kaktukset kasvavat kaikki rajoitetuilla alueilla usein kansallispuistojen sisällä.

National Parks Guide(23).png

Tässäpä teille tilastoa. Half Domelle myönnetään päivittäin 225 lupaa, kesäkuun 17. päivänä hakijoita oli noin 15 500.

National Parks Guide(24).png

Eläimet ja fiksut matkailijat liikkuvat aamulla varhain ennen suurten massojen heräämistä.

National Parks Guide(25).png

Ja illalla kannattaa sinnitellä auringonlaskuun asti.

Vuoristossa kannattaa olla varasuunnitelmia!

National Parks Guide(27).png

Metsäpalot ovat uuden aikakauden vitsaus. Ne jylläsivät koko loppukesän monessa eri kansallispuistokohteessa vaarallisissa mittasuhteissa. Glacierin puiston yli 100-vuotias Sperry Chalet paloipelastusyrityksistä huolimatta poroksi ja Oregonin ilmanlaatu oli elokuun loppupuolella ihan vaaralliseksi luokiteltu. Ilmastonmuutos ja pitkät kuumat kaudet ilman normaaleja sateita ovat pääasiallisia syitä näiden metsien tuholle. Varomaton tulenkäyttö ja salamat sytyttävät kuivan maan herkästi.

Fire, Water, Burn

Vietin juuri liki kuukauden toisessa kodissani. Moni asia on muuttunut viimeisen vuoden aikana, mutta ehkä eniten asiat ovat muuttuneet mielessäni ja tunteissani. Puolentoista vuoden aikana olen vieraillut USA:n luoteisosissa kuusi kertaa, eikä loppua näy. Ehdin viime viikon paluun jälkeen olla Suomessa vain pari päivää, ennen kuin ostin taas poskettoman halvat lennot takaisin kohti Seattlea ja rakkaitani. Se mikä on kuitenkin kirkastunut mielessäni entisestään, on se kuinka hyvin meillä Suomessa on asiat ja kuinka en missään nimessä haluaisi asua Yhdysvalloissa tällä hetkellä. Kahden paikan väliä suhaaminen on tällä hetkellä ihan hyvä.

I just spent nearly a month in my other home. Many things have changed in the past year, but most of all things have changed in my mind and in my emotions. In the past year and a half I have visited the Pacific Northwest six times and there's no end in sight. After my return last week, I was only back for a few days before getting new ridiculously cheap flights back over to Seattle and my loved ones. What has crystalized in mind though, is how well things are in Finland and how I wouldn't under any circumstance want to live in the United States in these divisive times. Traveling between these two places on a regular basis seems like the thing for me right now.

Oregon-9

Tämä viimeinen reissu jäi valitettavasti hieman savun peittoon. Seattle kärsi loppukesästä Kanadan puolelta levinneestä metsäpalojen aiheuttamasta savusta. Elokuun puolivälissä Kanadan metsäpalot oli jo saatu laantumaan, mutta sen sijaan Washingtonissa, Montanassa, Kaliforniassa ja etenkin Oregonissa tuli roihusi valtoimenaan. Heinäkuisen raikas vierailuni Crater Lakelle oli muisto vain, sillä nyt syyskuun alussa emme päässeet edes perille. Jo Portlandin eteläpuolella alkoi olemaan savuista, ja Eugenen kupeessa ilmanlaatu oli jo julistettu vaaralliseksi hengittää. Tie Crater Lakelle ja varaamallemme telttapaikalle oli suljettu, ja sain kaiken kukkuraksi vielä voimakkaan allergisen reaktion hengitettyäni päivän savua.

This last trip was unfortunately a bit clouded by smoke. Seattle has been severely affected by smoke from forest fires over on the Canadian side during late summer. By mid-August the fires had already died down in Canada, but in Washington, Montana, California and especially Oregon the fires ran rampant. My refreshing visit to Crater Lake in July was but a memory, because now in early September we couldn't even make it that far. South of Portland was already smoky and in Eugene the air quality had been declared hazardous to breathe. The road to Crater Lake and our reserved campsite was closed and to top it off I got a severe allergic reaction after breathing smoky air for less than a day.

Oregon-48

Ei auttanut muu kuin kääntää auton nokka kohti pohjoista. Onnekseni pääsin Alaskaan hengittämään raikasta metsäilmaa samana aamuna kun Seattlessa satoi taivaalta tuhkaa. Lähtiessäni vuokra-autolla lentokentälle ihmettelin tuulilasin peittävää ainetta. Nyt paloi jo Seattlen oman tulivuoren, Mount Rainerinkin kupeessa roihuten. Ilmastonmuutos ei ole vähäteltävä asia. Paikalliset eivät nimittäin muista metsäpalojen olleen ikinä näin pahoja, eikä pohjoisen metsäpaloista ole uutisoitu lainkaan tarpeeksi hurrikaanikauden ollessa maan eteläosissa pahimmillaan.

We couldn't but turn around and head back north. Fortunately I got to fly off to Alaska on the same morning when ash rained from the sky in Seattle. As I drove my rental car to SeaTac I wondered about the substance on the windshield. Turns out, Seattle's own volcano Mount Rainier was now also clouded by forest fires. Climate change isn't something to be taken lightly. Locals can't remember forest fires ever having been this bad before and it seems like the fires in the Northwest haven't gotten the appropriate news coverage, as hurricane season has been in full swing down south.

Oregon-22

Tässä tasan vuosi sitten otettuja kuvia pitkin poikin Oregonia, kun metsäpaloista ei ollut vielä tietoakaan. Lisää kuvia ja tarinoilta viime vuoden aikaisilta matkoilta tippuu sitä mukaa kunhan taas ennätän pysyä hetken paikoillani...

Here are some pictures from all over Oregon from a year ago, when there was still no trace of any fires. More stories and pictures from my trips this past year will keep dropping when I finally have a chance to sit down again...

Oregon-59
Oregon-19
Oregon-3
Oregon-29
Oregon-13
Oregon-51
Oregon-20
Oregon-17
Oregon-39
Oregon-54
Oregon-56
Oregon-61

Swimming in Crater Lake

There’s no need to fear me
Darling, I love you as you are when you’re alone
I’ll never try to change you
As if I could, and if I were to, what’s the part that I’d miss most?
When you’re smiling and astride me
I can hardly believe I’ve found you and I’m terrified by that
— "When You're Smiling And Astride Me" by Father John Misty

Kesä lähestyy loppuaan. Mieleni on jonkin verran haikea, mutta minulla on vielä lomaa jäljellä, joten epätoivoon en ole vaipumassa. Epätoivoa aiheuttaa sen sijaan tilanne maailmalla; ihmisoikeuksien sortaminen, ydinsodan uhat ja jatkuva väkivalta ja silmitön viha saavat minut mietteliääksi siitä mitä tuleman pitää. Kuinka syvälle meidän ihmisyyden pitää vajota, ennen kuin riittää? Vastareaktiona kaikelle pahuudelle haluan ainakin itse antaa hyvää, uskoa hyvään ja olla hyvä. Viha on sana ja konsepti jota ei tarvitse viljellä. Ymmärrys on paljon voimakkaampaa.

Heinäkuussa pääsin vihdoin toteuttamaan haaveeni uida Crater Lakessa. Viime vuonna järvellä vieraillessa tilaisuudet menivät sään ja olosuhteiden vuoksi ohi, mutta nyt vihdoin hyppäsin kallioilta jääkylmän veden syvyyksiin. Ilokseni voin kertoa, että taidan olla palaamassa paikalle vielä toisenkin kerran muutaman viikon päästä. Sitä odottaessa, tässä pieni pätkä hypystäni jääkylmään veteen...

This summer is nearing its end. I feel wistful, but I still have some leave coming up, so I shouldn't despair. However, desperate is how the situation in the world is making me feel; the oppression of human rights, the threat of nuclear war and constant violence and blind hate make me pensive about what the future holds. How far into the abyss does humanity have to sink, until it's finally enough? As a backlash to all evil, I would like to exude goodness, believe in good and be kind. Hate is a word and a concept that doesn't need spreading. Understanding is so much more powerful.

In July I finally got to realize my wish to swim in Crater Lake. Last year as I visited the lake my chances were slim due to weather and circumstance, but now I finally got to jump off the cliffs into the deep water. And I'm happy to report that I might be going back a second time in a couple of weeks. Until then, here's a little clip of my jump into the ice cold waters of Crater Lake...