Rocky Mountain High

But the Colorado Rocky Mountain high
I’ve seen it rainin’ fire in the sky
The shadow from the starlight is softer than a lullaby...

...he climbed cathedral mountains, he saw silver clouds below
He saw everything as far as you can see
And they say that he got crazy once and he tried to touch the sun
And he lost a friend but kept his memory
— John Denver

Surullisenkuuluisa oli viimevuotisen matkamme päätös. Reitti oli tullut päätökseensä. Ja samalla myös eräs aikakausi elämässä. Matkamme viimeisinä päivinä palasimme Coloradoon, josta kuukautta aiemmin olimme lähteneetkin. Monta asiaa tuli matkalla nähtyä ja opittua, mutta ennen kaikkea tuli koettua. Ei vain maisemia, kokemuksia ja elämyksiä, vaan elämän realiteetteja. Asioita voi lykätä ja toivoa niiden paranevan kuin itsestään, mutta yleensä nämä toiveet ovat turhia. Sekin piti oppia kantapään kautta.

Infamous was the ending to our trip last year. Our route had run it's course. And at the same time a certain period in life. During the last days of our trip, we returned to Colorado, where we had set off a month earlier. We saw and learned many things during this journey, but more than anything we experienced. Not just landscapes, sensations and thrills, but also realities of life. You can put off things and hope that they'll improve on their own, but usually these hopes will be in vain. Sometimes you just have to learn the hard way.

Rocky Mountain High-5
Rocky Mountain High-4

Matkalla mukana ollut ystäväni oli jo pidempään kärsinyt sappivaivoista. Syynä vaivoihin oli lääkärin mukaan liian terveelliset elämäntavat. Vihersmoothiet, lehtikaalit, pinaatit ja sen sellaiset. Vaivaan oli kuitenkin lääke jota oli varattu matkaa varten reilusti mukaan. Kuukauden päätteeksi lääkkeet kävivät kuitenkin vähiin oireiden jatkuessa. Viimeisinä telttaöinämme Coloradon puolella hänen kipunsa ja paha olo vain voimistuivat. Karhuvaara-alueella yöpyessämme havahduin yöllä siihen että ystäväni pyrki teltasta ulos. Aamulla kuulin että hän oli raukka joutunut yöllä oksentamaan koko illallisen muovipussiin ja karhuja pelätessään ei ollut uskaltanut jättää sitä ulos, saati viedä sitä pimeässä jonkin matkan päässä sijaitsevaan roskikseen. Ainoa järkevä ratkaisu oli yön pimeinä tunteina ollut laittaa se telttapaikoille varattuihin karhukanistereihin. Auringon noustua hän oli vaivihkaa hipsinyt ulos, ja vienyt sen asianmukaiseen astiaan leirintäalueen laitamille.

My friend had already for a while been suffering from issues with her gallbladder. According to the doctor, the reason was excessively healthy eating habits. Green smoothies, kale, spinach and stuff like that. Fortunately there was a medication for it, which she'd brought along in ample supplies. After a month on the road however, the medication was running out as her symptoms grew stronger. During our last nights camping, the pain and discomfort worsened. As we spent a night in bear country, I awoke at night when my friend was vigorously getting out of the tent. In the morning I found out that she had been forced to throw up the previous night's dinner into a plastic bag and fearing the bears, couldn't bear to leave it outside, or take it all the way to the trash, which was some distance away. The only reasonable solution in the dark of night, had been to place it in the bear canister at the campsite. In the morning, she had sneaked out of the tent again and taken it to the trash.

Rocky Mountain High-6
Rocky Mountain High-9

Sappivaivat eivät suinkaan päättyneet tähän dramaattiseen yöhön. Seuraavana yönä ylen antaminen ei enää auttanut, vaan kivut sen kuin pahenivat. Aamulla Aspenglenin leirintäalueella Rocky Mountainin kansallispuiston itäpuolella, jouduin ottamaan yhteyttä bloggaajaystävään, joka oli onneksi hyvin lähellä meitä Boulderissa. Hän löysi meille nopeasti ensiavun Estes Parkista, jonne ajelimme suorilta tein.

The issues with her gallbladder didn't end with this dramatic night. The next day vomiting didn't help anymore, as the pain was increasing. In the morning on the east side of Rocky Mountain National Park at the Aspenglen campground, I was forced to contact my blogger friend, who was fortunately very close to us in Boulder. She quickly found us an Urgent Care in Estes Park, which was our first destination.

Rocky Mountain High-8
Rocky Mountain High-2

Lääkäriä odotellessamme piirtyi mieleen kauhukuvia lääkärilaskun loppusummasta, vakuutusongelmista, luottokortin limiitistä ties mistä. Odotimme nelinumeroista summaa, mutta selvisimme lopulta kaksinumeroisella. Huono puoli oli kuitenkin se, että Suomesta saatu lääkitys oli USA:ssa laiton. Tilalle hauskalla ja meidän kustannuksella vitsailleella lääkärisedällä ei oikeastaan ollut tarjota muuta kuin oksikodonia, eli voimakasta opioidia. Sekään ei loppupeleissä maksanut kovinkaan paljoa. Kipulääkkeiden voimin pääsimme viimein Kalliovuorilta alas ystävän luokse Boulderiin. Varsinainen Rocky Mountain High.

As we awaited the doctor we feared the worst with medical bills, problems with insurance, credit limits and who knows what. We were expecting a four digit bill, but got out of it with double digits. The downside was, that the medication gotten in Finland was deemed illegal in the US. The humorous doctor who was totally yanking our chain during the exam didn't have other options than giving oxycodone, a very strong pain medication. It didn't turn out to be very expensive either. The pain meds finally got us down from the Rocky Mountains to my friend's house in Boulder. A true Rocky Mountain High.

Rocky Mountain High-1
Rocky Mountain High-3

Denverin lentokentällä keskitymme ystävän matkustusmukavuuteen hänen ollessaan voimakkasti lääkityssä tilassa. Tiedustelin lentokonehenkilökunnalta mahdollisuutta saada hänelle käytäväpaikkaa siltä varalta, että hän voisi pitkällä lennolla jälleen huonosti, mutta samalla rivillä istunut nainen kieltäytyi auttamasta millään tavalla. Noh mikäs siinä, sen kun nousisi ja antaisi nopeasti tilaa. Asetuin ikkunapaikalle ja yritin nukkua. Vartti lähdön jälkeen aloin voimaan huonosti. Tiedättehän sen tunteen, kun suuhun alkaa puskea sylkeä aivan liikaa ja paha olo velloo vatsassa. Ryntäsin vessaan ja oksensin. Sappivaivat eivät sentään tartu, mutta ruokamyrkytys oli silti ottanut minusta vallan. Vietin yli kymmenen tuntia vuorotellen lentokoneen lattialla kuumehoureissa ja vuorotellen kusisen vessan lattialla. Laskeuduttuamme vihdoin Suomeen, lähti ystäväni isänsä matkassa suoraan sairaalaan ja minä isäni matkassa suoraan kotiin. Hän pääsi pian leikkaukseen ja minä sain antibioottikuurin. Sen pituinen se. Jälkikäteen juttu naurattaa. Maisemat jäivät pintapuolisiksi, mutta kokemus ei. Ehkä se oli matkalle asianmukainen päätös.

At the Denver airport we concentrated on my friend's travel needs as she was in a strongly medicated state. I was asking the flight crew about the possibility of getting her an aisle seat in case she would be ill again during the long flight, but the lady on our row refused to help us out in any way. Well as long as she'd quickly get up and let us out in case of an emergency. I got in my window seat and tried to sleep. Fifteen minutes after our departure I started getting sick. You know that feeling, when saliva starts filling your mouth and an evil feeling roams your insides. I ran to the bathroom and threw up. Gallstones are not contagious, but I'd gotten a serious case of food poisoning. I spent over ten hours alternating between the floor of the plane and the floor of the nasty plane bathroom in a state of shivering fever. After the plane finally landed in Finland, my friend went directly to the hospital with her father and I was taken home by my father. She soon got operated on and I got antibiotics. And that was that. In retrospect the whole thing seems ridiculous. The landscapes remained superficial, the experience not so much. Maybe it was an adequate ending to our trip.

Rocky Mountain High-11
Rocky Mountain High-14
Rocky Mountain High-12
Rocky Mountain High-13
Rocky Mountain High-15
Rocky Mountain High-18
Rocky Mountain High-16
Rocky Mountain High-17
 

How the Light Gets In

Ring the bells that still can ring
Forget your perfect offering
There is a crack, a crack in everything
That’s how the light gets in.
— "Anthem" by Leonard Cohen

Elämme niin mielenkiintoisia aikoja. Koko vuoden minusta on tuntunut siltä, että jotain suurta on tapahtumassa. Ja todellakin toivon, ettei se suuri juttu ollut ne viimeviikkoiset Yhdysvaltain presidentinvaalit ja niiden jälkimaininki, kun seikkailimme Pohjois-Kalifornian punapuilla rakkaan ystäväni kanssa. Vaalituloksen jälkeen saimme vielä surra Leonard Cohenin kuolemaa ja paikoin oli itsellänikin itkussa pitelemistä. Tunnekuohu oli valtava, vaikken itse enää USA:ssa asukaan. Ystävien ja läheisten epätoivo sosiaalisessa mediassa oli sydäntäsärkevää. Sanoinkin pariin otteeseen viime viikolla, että saatan olla sosialismin pilaama skandinaavi, mutta mielestäni valtion kuuluu auttaa ja antaa asukkailleen, eikä riistää oikeuksia ja mahdollisuuksia. Terveydenhuollon ja koulutuksen kuuluu olla ihmisoikeuksia, aivan kuin ne ovat täällä Skandinaviassa.

We're living such interesting times. All year I've felt like something big is about to happen. And I truly hope it wasn't the aftermath of the US Presidential Election I got to witness last week while meandering through the Redwoods in Northern California, with one of my dearest friends. After the devastating result of the Election we still had to mourn the passing of Leonard Cohen and at times I had a hard time keeping my tears at bay. The emotional wave within me was so strong, even if I don't even live in the US anymore. The despair of my friends and loved ones was heartbreaking to witness on social media. A couple times last week I had to say, maybe as a spoiled socialist Scandinavian, that government should help and give to its citizens, not take away rights and chances. Health care and education should be human rights, just like they are in Scandinavia.

Untitled

Jotenkin koin jättiläismäiset punapuut kovin lohduttaviksi. Ehkä siksi, että ne ovat selvinneet vuosituhansia, vaikka niitäkin on riistetty, kaadettu ja kohdeltu kaltoin.

Somehow I felt comforted by the gigantic redwoods. Maybe because they've survived for millennia, despite also having been exploited, brought down and mistreated.

Untitled

Mielenkiinnolla ja kauhulla seuraan mitä tuleman pitää. Yksi asia on kuitenkin varma. Niin kauan kuin ihmisillä riittää hyvyyttä ja rakkautta antaa, niin kauan on maailmassamme vielä toivoa.

With great interest and dismay I will follow what is to come. One thing is however certain. As long as people have goodness and love to give, there will still be hope for the world we live in.

Untitled

Black Canyon of the Gunnison

Lisää, lisää, lisää, sitä tuntuvat monet bloggaajat nykyään ajattelevan. Lisää seuraajia, lisää ilmaista kamaa, lisää ilmaisia matkoja, lisää näkyvyyttä. Jokainenhan tykkää ilmaisista jutuista, eikö? Minua ei välttämättä kiinnosta elättää itseäni tällä, vaan olkoon se luova tilani niille ajatuksille, matkoille, unelmille ja kuville joita haluan julkisesti jakaa. Ja vaikka olenkin ajoittain osallistunut aktiviteetteihin jotka joku muu on kustantanut, on kuitenkin periaatteeni se, että käyn ostamassa kaupasta itselleni sen mitä tarvitsen ja lennän lomalle juuri sinne minne itse haluan.

More, more, more, is what many bloggers seem to think about. More followers, more free stuff, more free trips, more exposure. I mean everyone likes free stuff, don't they? Personally I'm not into making this blog my livelihood, but instead it's my creative space and the outlet for my thoughts, my travels, my dreams and my pictures. Even if I have at times participated in activities that have been paid for by someone else, my principle has always been to go to the store and buy whatever I need myself and to travel to wherever I actually want to go on my vacation.

Black Canyon of the Gunnison-7

Moni tietää ja tuntee USA:n tunnetuimmat luontonähtävyydet, mutta juuri ne vähemmän tunnetut yhtä hienot jäävät usein muiden varjoon. Suosituimmat kohteet, pakettimatkat, suurkaupungit, lomaresortit, sekä prameat hotellit jäävät taas minulta usein kokematta. Mieluummin matkustan sinne minne muut ei tietään löydä. Lähden ennemmin hakemaan jotain ihan muuta. Kuten tätä merkillistä paikkaa Coloradon laidalla, jonne harvempi löytää tiensä.

Many know the most famous nature sights in the US, but the lesser known ones often don't seem to to get the attention they deserve. Destinations preferred by most, package holidays, big cities, resorts and fancy hotels are the things I usually don't care to experience. I'd rather travel to places where there aren't that many people. I would rather go for something completely different. Like this peculiar place on the edge of Colorado, where few will ever find their way.

Black Canyon of the Gunnison-4

National Park Service on varmasti yksi arvostetuimmista ja parhaiten hoidetuimmista valtion ylläpitämistä organisaatioista Yhdysvalloissa. National Park Servicen sivuilta löytyy monien muiden muassa tämä uskomaton upeus, joka onkin vielä suurille yleisöille täysin tuntematon. Asia joka tekee tästä kansallispuistoja vaalivasta organisaatiosta erityisen upean, on sen pitkäaikainen perinne. NPS täyttääkin tänä vuonna kokonaiset 100-vuotta. Centennial-juhlaa on vietetty tänä vuonna komeasti ympäri maan.

Probably one the most appreciated and best run government entities in the United States is the National Park Service. On the National Park Service's website you'll among other great places find this spectacular beauty, which is still fairly unknown to the general public. What makes this organization dedicated to preserving the public lands so exceptional, is its long standing tradition. The NPS actually turns 100 this year. The NPS Centennial has been celebrated prominently all year.

Black Canyon of the Gunnison-8

Black Canyon of the Gunnison on saanut nimensä vaikuttavan kanjonin pohjalla virtaavan Gunnison-joen mukaan. Musta se on siksi, että kanjonin ollessa niin syvä jää se paikoitellen täysin pimeän varjoon. Me ehdimme vielä nähdä kanjonin auringon laskiessa horisonttiin, ennen siirtymistä leirintäalueelle, mutta siitä lisää pian.

Black Canyon of the Gunnison is named after the Gunnison River, running below the impressive canyon. It is black due to the fact that as the canyon is so deep, that it is often shrouded in shadows. We still got to see the canyon as the sun set on the horizon, before heading over to the campground. More about that up next.

Black Canyon of the Gunnison-12
Black Canyon of the Gunnison-1
Black Canyon of the Gunnison-10
Black Canyon of the Gunnison-15
Black Canyon of the Gunnison-17
Black Canyon of the Gunnison-16