Repovesi National Park

Kuukausi sitten vietimme viikonlopun Repovedellä. Saimme vihdoin aikataulut natsaamaan ja lähdimme porukalla irtautumaan arjesta metsän siimekseen. Syksy oli silloin juuri kauneimmillaan ja unet teltassa maistuivat erityisen hyvältä. Koira taisi kuitenkin vetää pisimmän korren unitilastoissa, sillä se nukkui varmasti lähemmäs 12 tuntia yhtä soittoa. Ehkä siksi, että se on kesän aikana ominut toisen makuupussini. Laitoinkin juuri pitkän pähkäilyn jälkeen tilauksen kauan haaveilemastani talvimakuupussista sisään ja odotan innolla, että tänä talvena tulisi retkeiltyä pakkasillakin. Mutta ensin käyn tsekkaamassa Alaskan alkavan talven ensi viikonloppuna. Matkaani voi seurata Instagramissa.

PS. Tämä pieni blogi täyttää 5 vuotta 15.11. Tuntuu lähes ikuisuudelta!

A month ago we spent the weekend at Repovesi. Finally we got our schedules cleared and took off to spend some time together in the woods, far from our daily lives. Fall was at its most beautiful and sleeping in a tent was spectacularly relaxing. The dog was however our master sleeper, as she clocked in nearly 12 continuous hours of z's. Maybe because over the summer, she's totally hogged my other sleeping bag. After a lot of pondering, I just finally put in an order for a long sought-out winter sleeping bag and am eagerly awaiting going camping even in temperatures below freezing. But first off, I'm gonna check out early winter in Alaska next weekend. You can follow my trip on Instagram.

PS. This little blog turns 5 years old on Nov 15. Seems like a lifetime!

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Thanksgiving

Ensi viikonloppuna ajattelin pistäytyä GoExpo Winter -messuilla hakemassa inspiraatiota talviseen tekemiseen ja matkailuun. Sain kunnian arpoa kaksi lippua, eli raapustakaa kommenttiboksiin talven unelmakohteenne, niin arvon vastaajien kesken liput keskiviikkona 1.11.2017 kl 21. Lähetän liput voittajille suoraan sähköpostiin, eli varmistakaa että lisäätte sähköpostikenttään oman osoitteenne, se näkyy vain minulle.

Ollaan talven kynnyksellä. Ensilumi tuli ja meni, mutta eiköhän sitäkin ole onneksi tiedossa lisää. Tänä syksynä talven tulo tuntui jotenkin lohdulliselta loppukesän paahtavien seikkailujeni jäljiltä. Mikä sen parempaa kuin käpertyä sohvalle viltin alle ja unelmoida talven reissuista ja aktiviteeteista? Ihmeellisen onnenpotkun kautta pääsen pian taas matkalle, sillä vain muutaman viikon päästä lennän Anchorageen ja Seattleen viettämään kiitospäivää, eli Thanksgivingiä, ensimmäistä kertaa aika moneen vuoteen. Kuvat talvisesta Anchoragesta ja Alaska Wildlife Conservation Centeristä.

Winter is almost here. First snow here in Finland came and went, but I'm sure there's still more to come. This year I felt somehow very comforted by the change in seasons after my scorching adventures late in summer. What could be better than crawling under a blanket and dreaming of upcoming winter adventures? Through some strange stroke of luck, I'm traveling to Anchorage and Seattle again in a couple of weeks, to spend Thanksgiving with my friends and family for the first time in many years. Pictures from wintry Anchorage and Alaska Wildlife Conservation Center.

Furs
Nosy Moose
Men in Trees
Road to Seward
Arctic Liner

Following My Bliss

Viimeisen vuoden aikana olen seurannut onneani. En ole tehnyt kompromisseja, olen tehnyt juuri sitä mistä pidän ja olen viettänyt aikaa niiden ihmisten kanssa joista välitän eniten. Siksi en ehkä ole ollut niin aktiivinen blogissa ja somessa. On tuntunut siltä ettei tarvitse, jos ei halua. Jo useamman vuoden ajan olen nähnyt sosiaalisen median jonkinlaisena haittana oikeille ihmissuhteille ja aidolle läheisyydelle. Tavallaan on helppo tutustua uusiin tyyppeihin ja nähdä maailmaa ruudun läpi, mutta mikään ei silti voita niitä oikeita läheisyyden hetkiä toisten seurassa.

This past year I've been following my bliss. I haven't compromised my happiness, I've done exactly what I've loved and I've spent time with the people I love the most. Maybe that's one of the reasons I haven't been as active on this blog and on social media. I have felt like I don't need to, if I don't want to. For several years already I've seen social media as sort of a nuisance to real interpersonal relationships and genuine connections. In a way it's easier to get to know people and see places through screens, but nothing beats the real feelings of being connected to other people.

Second Beach-2

Kesäkuussa kaksi Alaskan tyttöä matkasi yhdessä telttailemaan syrjäiselle rannalle Washingtonin osavaltion läntisimpään kohtaan. Vajaan tunnin patikan jälkeen pystytimme teltan, paistelimme Trangialla tacoja, joimme viiniä ja kuuntelimme musiikkia. Paistattelimme päivää ja nautimme elosta ja olosta. Ainoa asia joka harmitti oli se, etten mitenkään jaksanut pitää silmiäni auki tarpeeksi pitkään, jotta olisin voinut räpsiä muutaman kuvan tähdistä. Toisaalta, mitä väliä sillä on? Sain viettää unohtumattomia hetkiä jonkun kanssa josta oikeasti välitän. Olin ja olen, onnellinen.

In June, two Alaska girls ventured to go camping on a remote beach in the westernmost part of Washington state. After roughly an hour of hiking, we set up camp, made tacos on the camp stove, had some wine and listened to music. We reveled in the sunshine and enjoyed life to the fullest. The only thing that bummed me out, was that I couldn't keep my eyes open long enough to get a couple of pictures of the stars. On the other hand, does it even make a difference? I got to spend unforgettable moments with someone I truly care about. I was and I am, happy.

Second Beach-11
Second Beach-4
Second Beach-8
Second Beach-9
Second Beach-6
Second Beach-13
Second Beach-17
Second Beach-23
Second Beach-24
Second Beach-26
Second Beach-27
Second Beach-29
Second Beach-31
Second Beach-30