Going-to-the-Sun Road

Taidan sanoa näin usein, mutta teini-ikäisestä lähtien olen aina halunnut matkustaa Montanaan. Seurustelin kerran Alaskassa pojan kanssa, joka oli kotoisin Montanasta ja kehui aina kotiseutuaan. Sen jälkeen sain tietää, että oli olemassa kansallispuisto nimeltään Glacier, ja ihmettelin miten tämä kansallispuisto voisikaan sijaita Montanassa kun kaikki näkemäni jäätiköt olivat Alaskassa. Noh, olen ehkä oppinut jotain sen jälkeen, ja päässyt myös ajamaan legendaarista Going-to-the-Sun Roadia pitkin tänä taianomaisena heinäkuun päivänä.
I know I always keep saying this, but ever since I was a teenager I always wanted to travel to Montana. I used to date this guy in Alaska that was from there and obviously he spoke very highly of his home state. Then I found out there was a National Park called Glacier. I wondered how this Glacier National Park could be located in Montana, since all the glaciers I'd seen were in Alaska. Well, I've learned quite a few things since then, and I finally got to drive along the legendary Going-to-the-Sun Road on this magical summer's day last July.
IMG_7050
IMG_7047-2
IMG_7059
IMG_7040
IMG_7048-2
Tämä reitti on täynnä unenomaisia vuorenhuippuja, puita, kukkia, lunta, lumivuohia ja tiukkoja käännöksiä. Yhtäkään vuohta emme tällä kertaa nähneet, mutta se ei minua harmittanut. Lähinnä haluan nähdä, kokea, nauttia ja ihastella maisemia. Ja tottakai kuvata.
This route is full of dreamy mountaintops, trees, flowers, snow, mountain goats and tight turns. We didn't see a single goat this time, but it didn't really bother me. Mostly I want to see, experience, enjoy and admire the scenery. And take photos of course.
IMG_7055
IMG_7071
IMG_7056
IMG_7081
IMG_7085
IMG_7088
IMG_7090
IMG_7100
IMG_7094
IMG_7108
IMG_7109
Noin 50 mailin mittaisen reitin summittainen keskipiste on Logan Pass, joka saadaan vasta kesäkuussa aurattua lumesta. 1920-luvulla rakennettua tietä kolaavat lukuisat laitteet jopa muutaman kuukauden ajan ja tie on avoinna yleisölle vain kesäkuusta syyskuuhun asti. Joskus tien avautuminen on venynyt jopa heinäkuulle saakka. Olimme siis paikalla juuri oikeaan aikaan heinäkuun puolivälissä.
The midpoint of this 50 mile route is approximately at Logan Pass, which doesn't get cleared of snow until sometime in June. The road was built in the 1920's and it takes up to a few months to plow all the snow, even with numerous heavy machinery. The road is only open from June until September and sometimes not even before July. We were here at the exact right time in mid-July.
IMG_7111
IMG_7123
IMG_7126
IMG_7117
IMG_7131
Glacierin kansallispuiston alue kattaa oikeastaan kaksi sisarkansallispuistoa, Glacierin puolen USA:ssa ja Watertonin puolen Kanadassa. Vaikka vierailimme vain USA:n puolella tuli näistä eksoottisista turistibusseista heti mieleen Kanada, vai mitä sanotte?.
The Glacier National Park area covers actually two joint National Parks. The Glacier side in the US and the Waterton side in Canada. Even if we only visited the US side, these exotic tourist buses somehow reminded me of Canada. Or what do you think?
IMG_7133
IMG_7140
IMG_7145
IMG_7148
IMG_7151
IMG_7155
IMG_7161
Alppimaisemista ja lumihuipuista huolimatta sää oli erittäin lämmin ja tarkenimme helposti lyhythihaisissa ja shortseissa. Kukat kukkivat, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja Weeping Wall -vesiputous viilensi mukavasti. Matkaan meni lähes koko iltapäivä pysähyessämme jatkuvasti kävelemään ja kuvaamaan. Muuten tien voi ajaa päästä päähän noin parissa tunnissa.
Despite the alpine views and the snowcapped mountains, the weather was more than warm enough for short sleeves and shorts. The flowers were in bloom, the sun was shining and the Weeping Wall cooled us off nicely. We spent almost the entire afternoon on the road, as we continuously stopped to hike and take pictures. Otherwise it's about a 2 hour trip.
IMG_7167
IMG_7165
IMG_7174
IMG_7184
IMG_7193
IMG_7217
IMG_7227
IMG_7229
IMG_7247
IMG_7248
IMG_7238