Vance Creek Bridge

The hardest thing in life to learn is which bridge to cross and which to burn.
— David Russell

Tämä on nyt se kuuluisa instagram-silta, jonne olin halunnut jo pitkään ja jonne viimein pääsin viime kesänä. Instagram on kuitenkin antanut minulle viime aikoina paljon ajatuksen aihetta sosiaalisesta mediasta yleisestikin ja siitä mikä on totta ja mikä todellista. Miksi me elämme elämäämme niin kiinni jossain virtuaalisessa palvelussa, joka näyttää vain murto-osan siitä mikä on oikeasti olemassa ja mikä on vain haavetta ja silmänlumetta. Myönnän olleeni pahasti addiktoitunut palveluun jo useamman vuoden ajan, mutta viime aikoina olen saanut instagram-hypetyksestä jokseenkin tarpeekseni. En jaksa kerätä seuraajia, en halua tägätä kuviani täyteen jumalatonta määrää sieluttomia hashtageja kalastellakseni tykkääjiä, en jaksa miettiä onko feedini täydellinen, enkä varsinkaan ole kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat minusta instagramin perusteella.

This is that famous instagram-bridge, that I had wanted to visit for so long and that I finally got to see last summer. Lately however Instagram has given me a lot to think about, concerning what in social media is actually real and what reality really is like. Why are we so attached to some virtual service, which only shows us a small part of what actually exists, is real and what is just smoke and mirrors. I admit to having been very much addicted to this app for years already, but lately I have somehow gotten enough of all this instagram fuss.  I don't feel like collecting followers just for the hell of it, I don't want to fill my images with a ridiculous amount of soulless hashtags just for likes, I don't want to spend time thinking about whether my feed is perfect and most of all I really don't care about what people think about me based on instagram.

IMG_7480

Jotenkin vastaani on tullut sellainen silta, jota on henkisesti hyvin vaikea ylittää. Ehkä tähän mietintääni voisi myös lisätä ystävyydet ja ihmissuhteet. Ne sellaiset, jotka mietityttävät. Koska ystävyyksiä ja ihmissuhteita on elämässä monenlaisia. On niitä ihmisiä joihin voit luottaa asiassa kuin asiassa, varsinkin silloin kun sinulla on erityisen vaikeaa. Tiedät että vaikean paikan tullen he ottavat kädestäsi kiinni ja auttavat ylittämään sen hankalan kohdan, joka yksin tuntuisi ylitsepääsemättömän vaikealta.

Somehow I've encountered a bridge that I have a hard time crossing mentally. Maybe I could add friendships and relationships to this equation too. The kind that make you pensive. Because there are several kinds of friendships and relationships. There are the people you can trust through thick and thin, especially when you're going through a rough patch. You know, that when the going gets tough, they'll hold your hand and help you cross that patch, which all by yourself would feel insurmountably difficult.

IMG_7479

Olen huomannut omissa ystävyyssuhteissani, että minulle tärkeintä on yrittää ottaa ihmiset huomioon ja auttaa heitä, joskus jopa liiallisuuksiin asti. Ehkä siitä johtuen minusta tuntuu usein siltä, että kaikki se mitä teen muiden hyväksi menee jollain tavalla hukkaan, sillä harvoin koen saavani vastakaikua, kiitosta ja apua itselle kun minulla on vaikeaa. Ne ystävät jotka ovat tukenani asiassa kuin asiassa ovat todella kortilla, ja voin laskea heidät yhden käden sormista vain muutamalla.

I have noticed that in my own friendships the most important part for me is to be there for my friends and to help them when they really need it, sometimes even to a fault. Maybe because of that specific reason I also feel like I often go much out of my way in vain, since I rarely feel reciprocated, thanked and get similar support when I would really need it. The friends who stick with me through thick and thin are really scarce, and I can count them on fewer than the fingers of my one hand.

IMG_7482

Viimeisen parin vuoden aikana olen todella huomannut minkälaisia ystävyyksiä ja ihmissuhteita kannattaa vaalia ja mitkä kannattaa yksinkertaisesti unohtaa lukemattomien yksi- tai molemminpuolisten pettymysten jälkeen.

In the past few years I've come to notice what kind of friendships and relationships you feel like hanging onto and which ones to drop after countless feelings and situations of mutual or one-sided disappointments.

IMG_7485

Meitä ihmisiä ja ystävyyssuhteita on moneen junaan. Jokaisella on merkityksensä ja tarkoituksensa. Joskus vaikeat kohdat on tarkoitettu ylitettäväksi yksin tai yhdessä, ja jos joskus joku putoaa matkasta on sen ehkä tarkoitettu tapahtuvaksi niin. Asioita ei kannata surkutella, vaan niistä kannattaa ottaa opiksi ja niistä kannattaa puhua suoraan niiden oikeilla nimillä. On hyvä saada ikäviäkin asioita sanottua ja purettua, sillä ajan kanssa niistä kasvaa suurtakin suurempia mörköjä.

There's so many types of people and relationships. Every single one has its meaning and a purpose. Sometimes difficult patches are meant to be crossed alone or together and if someone doesn't make it across, then maybe it just wasn't meant to be. You shouldn't feel bad about it, but instead learn from it and talk about stuff head on honestly. It's good to get things said and out of your system, because as time passes by, they easily grow into bigger and more difficult beasts to handle.

IMG_7487

Olen niin kiitollinen tosiystävistäni. Niistä joille voin aina soittaa tiukan paikan tullen, jotka kuuntelevat vouhotustani, fiilistelyä tulevista matkoista, ymmärtävät poukkoilevaa mieltäni ja joita saan kunnian auttaa ja tukea heille vaikeissa elämän hetkissä.

I'm so grateful for my true friends. The ones I can always call when I'm having a hard time, who'll listen to my fussing, my obsessions about future travels, who understand my fickle mind and who I'm honored to help and support in their difficult times.

IMG_7488

Ja niille ystäville joita en enää usein näe, haluan teidän tietävän, että olen aina valmis rakentamaan uusia siltoja. Koettaa jopa korjata vanhaa. Kiinnittää muutaman uuden parrun jotta vanhat pysyy kasassa. Minun kirjoissani mikään ei ole todella menetettyä, koska en usko siltojen polttamiseen, vaan arvostaisin niitä mieluummin niiden kuluneessa hienoudessaan. Vikoineen kaikkineen, tärkeintä ovat muistot ja yhteiset kokemukset. Joskus pitää vaan saada jostakin ote, jotta pääsee takaisin sillalle kohti jotakin uutta.

And to those friends that I don't see so often anymore, just to let you know, that I'm always up for building new bridges. Even trying to patch things up. Attach a few new beams to hold the old ones together. In my book nothing is really lost, since I really don't believe in burning bridges, I'd rather appreciate them in all their scuffed up glory. Faults and all, because it's the memories and the mutual experiences that count. Sometimes you just need something to grab onto to get back on that bridge towards something new.

IMG_7508

Vierailimme Suvin kanssa tällä Vance Creekin sillalla viimeisenä päivänämme Seattlessa. Sheltoniin, Olympicin niemimaalle ajaa vajaassa parissa tunnissa liikenteestä riippuen. Silta on korkean paikan kammoiselle jälleen kerran terapeuttinen kokemus. Viimeisen vuoden aikana olen todella kunnostautunut näissä pelkojen voittamisjutuissa ja ottanut härkää sarvista useammin kuin kerran.

Suvi and I visited the Vance Creek Bridge on our last day in Seattle. You'll drive down to Shelton in the Olympic Peninsula in about two hours depending on the traffic. This bridge is once again a very therapeutic experience for someone with a fear of heights. In the last year I've really excelled in overcoming some of my fears and I've grabbed the bull by the horns more than once.

IMG_7500
IMG_7524
IMG_7530
IMG_7532
IMG_7533
IMG_4756

Vance Creekin silta rakennettiin Simpson Logging Companyn puuteollisuuden käyttöön vuonna 1929. Alueella on myös toinen samankaltainen silta, High Steel Bridge, jolle pääsee huomattavasti helpommin sillä se on nykyään päällystetty. Vance Creekin silta on 106 metriä korkea ja 129 metriä pitkä. Se on Yhdysvaltojen toiseksi korkein rautatiesilta 111 metrisen High Steel Bridgen jälkeen.

The Vance Creek Bridge was built by the Simpson Logging Company for logging use in the year 1929. There's a very similar looking bridge called the High Steel Bridge in the area, which is more easily accessible since it is actually paved. The Vance Creek Bridge is 347 feet high and 422 feet across. It is the second highest railroad bridge in the United States after the 365 feet of the High Steel Bridge.

IMG_4742
IMG_7501
IMG_7492

Vance Creekin silta on sekin kärsinyt instagram-hypestä ja some-famesta. Maanomistajat ovat yrittäneet estää ihmisiä liikkumasta alueella ja ylittämästä siltaa eri keinoin lähinnä turvallisuussyistä. Paikallisten keskuudessa vuosia säilynyt salainen paikka on jäänyt massojen ja välinpitämättömien vandaalien armoille.

Even the Vance Creek Bridge has suffered from the instagram hype and social media fame. The landowners have tried to stop people from entering the area and crossing the bridge mostly due to safety reasons. The place which was a well kept secret among locals has unfortunately become a place for the masses and vandalism.

IMG_7496
IMG_7495
IMG_7538
IMG_4826
IMG_4828
IMG_4829
IMG_7535

Mitä mieltä olette hylätyistä paikoista ja sosiaalisen median voimasta? Entä herättääkö pohdintani ystävyys- ja ihmissuhteista teissä jotain ajatuksia. Olen selkeästi ollut hyvin filosofisella tuulella viime aikoina, ja se on varmasti näkynyt myös blogin puolella. Minkälaisia postauksia te tykkäätte lukea? Haluatteko jatkossa nähdä pelkkää reissufiilistelyä vai uppoavatko nämä syvällisemmätkin pohdinnat?

How do you feel about abandoned places and the power of social media? And do you have any thoughts regarding my reasoning about friendships and relationships? I have clearly been in a very philosophical kinda mood lately and I'm sure you've noticed it on the blog too. What kind of posts would you like to read? Do you want to see strictly travel posts in the future or are you into some of these more deeper reflections of life as well?

IMG_4831
IMG_4835
IMG_7476
IMG_7474

Ajo-ohjeet Vance Creekin sillalle: Aja Seattlesta I-5 tietä etelään kohti Olympiaa, josta käännyt 101:lle pohjoiseen. Ennen Skohomishia, käänny vasemmalle West Skohomish Valley Roadille. Noin 6 mailin jälkeen käänny oikealle Govey Roadille, NF-23. Jatka noin 2.6 mailia ja polku löytyy vasemmalta. Silta on lyhyen kävelymatkan päässä, noin 0.7 mailia tieltä. Ole varovainen kiivetessäsi sillalle ja varo löysiä parruja, silta on huonossa kunnossa. Kulku on omalla vastuulla, sillä jotkut ovat saaneet jopa sakkoja luvattomasta oleskelusta alueella.

Kiitos Suville kuvista joissa minä olen.

Getting to the Vance Creek Bridge: From Seattle, head south on I-5 to Olympia and get on 101 North. Just before Skohomish, turn left onto West Skohomish Valley Road. About 6 miles in, hang a right onto NF-23, Govey Road. Keep going for about 2.6 miles and the trail will be on your left. The bridge is a short hike away, about 0.7 miles off the road. Be careful when climbing onto the bridge and be wary of swaying beams, as the bridge is in pretty bad shape. Enter at your own risk. Some people have even been fined for trespassing.

Thanks to Suvi for all the pics I’m in.