Fladalandet

Keväästä lähtien olen odottanut sopivaa hetkeä lähteä Tammisaaren edustalle melomaan perheemme kaksikolla kohti Tammisaaren saariston kansallispuistoa. Kesä ja etenkin työt ovat pitäneet kiireisinä, enkä ole kesäkuun jälkeen päässyt nauttimaan yhdestäkään vapaasta viikonlopusta, joten ilo on täytynyt ottaa irti keskellä viikkoa. Onneksi ystäväni Laura on suhteellisen joustavasti töissä kesäaikana ja pääsi lähtemään mukaani.

Since spring I've been waiting for a fitting moment to go paddling in the environs of Ekenäs, where my family has a double kaykak and which is close to Ekenäs Skärgårds Nationalpark. This summer and especially work have kept me busy and I haven't had a single weekend off since June, so I've just had to make the most of days off during the week. Fortunately my friend Laura has pretty flexible hours during the summer and was able to join me.

Untitled

Tuntemattomilla vesillä saaristossa melominen on siinä mielessä haastavaa, että reittiä pitää jatkuvasti seurata kartalta, ettei sitä vaan eksyisi. Olimme varustautuneet ennakkoon laminoiduin retkikartoin ja päällystimme vielä isäni vanhan merikartan mökin takkahuoneessa kontaktimuovilla ennen lähtöä. Hyvin palvelivat, eikä eksymisestä ollut pelkoakaan kun matkassa oli kaksi kykenevää naista. Matkaa kertyi noin 10 kilometriä suuntaansa ja paluumatkalla seuraavana päivänä matkaan meni jopa vartin verran vähemmän aikaa reitin ollessa tuttu ja meren ollessa tyynempi.

Paddling in unknown waters out in the archipelago is somewhat challenging, since you constantly have to keep an eye on the map not to get lost. We had prepared ahead of time with laminated maps and finally also laminated my dad's old nautical map at our cottage with book plastic before taking off. And I'm glad to report that they served us well and there was no fear of getting lost when two capable women were in the same boat. The trip was about 10K each way and on the way back the next day, we even improved our paddling time by 15 minutes when the route was already familiar and the waters calmer.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Pienten saarten parasta antia oli ehdottomasti hiljaisuus. Ympärillä kuului vain veden loisketta, lintujen laulua ja ohilipuvien veneiden huminaa. Samoilimme ympäri Fladalandetin ja Trollskärin pieniä saaria ja rentouduimme teltassa ja kallioilla. Toistaiseksi kesän paras reissu. Kotimatkalla hieman väsytti ja oli pakko vain rentoutua loppuillan melontaurakan jälkeen.

The best part of these little islands was definitely the silence. We could only hear the water, birds singing and the humming of boats passing by. We meandered around the small islands of Fladalandet and Trollskär and relaxed in the tent and on the cliffs. It was the best trip by far this summer. On the way back home I felt quite tired and I just had to relax after a long journey back.

Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled
Untitled

Saariston auringonlasku oli henkeäsalpaavan kaunis ja jää mieleeni tämän Suomessa vietetyn kesän kauneimpana hetkenä. Kiitos vielä Lauralle tästä unohtumattomasta seikkailusta kotimaassa.

The archipelago sunset was breathtakingly beautiful and will stay with me as the most beautiful of this Finnish summer. Thank you to Laura for this unforgettable adventure in this country we call home.

Untitled
Untitled
Untitled

Postauksen kaikki kuvat on otettu Olympus Mini Penillä, jossa objektiivina Sigman 19mm f2.8, paitsi vesillä otetut kuvat iPhone 6.

All pics in this post were taken with an Olympus Mini Pen, with a Sigma 19mm f2.8, except the ones in water with an iPhone 6.