Slights and Bruises

All the slights and bruises
on the way down
have left you tired
listless, tossed about…
— "Slights and Bruises" by Paul Quillen

Jotenkin on vaikea uskoa, että olin näissä maisemissa vain pari viikkoa sitten. Lumilautailtuani päivän Jackson Holen legendaarisilla rinteillä, ja onnistuttuani muljauttamaan nilkkani vuokralaudalla, ajoin takaisin majapaikkaamme lunta sukassa. Pari tuntia sattumuksen jälkeen jaksoin vielä puskea kivun läpi, sillä eihän sitä nyt tuollaiseen paikkaan lähdetä valittamaan pienistä. Lopulta jouduin kuitenkin myöntämään, että laskut olivat nyt tältä erää tässä. Jokainen käännös sattui, pidättelin itkua. Mutta tulipahan nähtyä ja laskettua.

Somehow it's hard to believe that I was here just a few weeks ago. After snowboarding in Jackson Hole for the day and after managing to sprain my ankle on a rental, I drove back to our lodging with snow in my sock. A few hours after the fact I somehow still managed to push through the pain, because you don't just travel to a place like that to complain about little things. Finally I was however forced to admit that I was done for the day. Every turn hurt and I was holding back the tears. But at least I went, I saw and I experienced.

Teton Winter-9

Kylmä, koho, kompressio kaikui korvissani. Kerta se on ensimmäinenkin, vaikka lumilautailua on tullut harrastettua parikymmentä vuotta enkä vielä koskaan ollut nilkkaa satuttanut. Illaksi minun oli määrä mennä illalliselle Kellyyn, Jacksonin lähelle ja matkalla en voinut kuin räpsiä muutamia selfieitä näissä maisemissa. Ei huonompi ilta, vaikka linkutinkin menemään kinoksissa kinesioteippi nilkassa tiukalla. Tiellä oli ruuhkaa, hirvi ylitti tietä ja autot pysähtyivät. Illallinen oli maittava, seura oli inspiroivaa ja keskustelut olivat mielenkiintoisia. Tunsin itseni vajavaiseksi. En ollut oma itseni ja seuraavan päivän brunssille kuljin kuin rampa. Harmitti niin vietävästi. Lopulta olen kuitenkin kiitollinen. Kiitollinen mahdollisuudesta matkustaa ja olla vapaa, mahdollisuudesta tavata ystäviäni ja heidän paikallisia ystäviään.

Ice, Compression, Elevation, I kept repeating to myself. There's a first for everything, though I've snowboarded for twenty years and I've never before injured my ankle. That evening I was supposed to have dinner in Kelly, close to Jackson and I couldn't but help getting some selfies in these views. Not such a bad night after all, even if I limped away in the snow with kinetic tape bound tightly around my ankle. There was a traffic jam on the road, a moose was crossing and cars had stopped. Dinner was delicious, the company was inspiring and the conversations were interesting. I felt awkward. I wasn't myself and to our brunch the next day, I walked like a cripple. I was so bummed. In the end I'm still grateful. Grateful for the opportunity to be able to travel and to be free, for the the opportunity to see my friends and their friends.

Teton Winter-4

Haluan aina uskoa että asiat tapahtuu syystä ja että minun oli määrä oppia tästä jotain. Ehkä pitää hidastaa tahtia ja myöntää etten aina voi suin päin vain porskuttaa menemään. Elämä opettaa. Nilkka alkaa jo olemaan parempi ja ensi kesän suunnitelmat ovat myös vireillä. Siihen asti yritän saada kaikki viimevuotiset matkajutut purettua. Stay tuned.

I always want to believe that things happen for a reason and that I was supposed to learn something here.  Maybe having to slow down and admit that I can't always just ram through. Live and learn. My ankle is already better and my plans for next summer are also in the works. Until then I'll try to get all of my travel stories from last year out. Stay tuned.

Teton Winter-5
Teton Winter-1