My Other Home in Alaska

Löysin sattumalta itseni Alaskasta kuusitoistavuotiaana. Olin lähtenyt vaihto-oppilaaksi ajatellen, että päätyisin jonnekin aivan muualle. Mutta siitä alkoi elinikäinen rakkaussuhde osavaltioon jolla on myyttinen maine, mutta jossa todellisuus on taruakin ihmeellisempää. Enpä teininä tiennyt miten vahvasti kyseinen paikka tulisi vaikuttamaan elämääni vielä vanhemmallakin iällä. Vieralin siellä useasti 90-luvulla, mutta sitten muu elämä vei mennessään. Lopulta oltuani monta vuotta muualla opiskelemassa ja töissä maailmalla palasin Alaskaan loppukesästä 2006 ja jäin uudelleen koukkuun.

I accidentally found myself in Alaska at sixteen. I had gone on exchange thinking that I would end up somewhere completely different. That’s when my lifelong love story with this mythical state began. In AK, fact is truly stranger than fiction. Little did I know as a teenager, that this place would come to affect me so profoundly even later in life. I visited often in the 90's, but then life just swept me away. After having studied elsewhere for several years and having worked abroad, I returned to AK in the late summer of 2006 and instantly got hooked again.

Kesällä 2007 viettäessäni 10-vuotis high school luokkakokousta Alaskassa päätin että Suomi oli nyt nähty ja tekisin gradun pikapikaa pois, jotta voisin seurata rakkautta sekä unelmiani takaisin osavaltioon, jossa ulkoilumahdollisuudet olivat jotain aivan muuta kuin Suomessa. Kuvittelin jääväni sille tielle loppuelämäkseni, mutta monien mutkien kautta palasin kuitenkin takaisin Suomeen loppuvuodesta 2009.

In the summer of 2007 during my 10-year high school reunion in AK, I decided that I was done with Finland and that I would finish my master’s degree asap, so I could follow love and my dreams to Alaska, where the outdoors life would be on a completely different level than in Finland. I imagined staying for the rest of my life, but as the result of certain events running their course, I returned to Finland at the end of the year 2009.

Siitä lähtien paikkani on ehdottomasti ollut täällä Suomen maisemissa vaikka osa sydämestäni säilyykin aina Alaskan lumisilla huipuilla, hohtavilla jäätiköillä, turkooseissa vesissä ja vehreissä metsissä. Siellä kerättyjä muistoja ja elinikäisiä ystävyyksiä ei mikään tule muuttamaan.

Since then my place has definitely been in Finland, yet part of my heart will always remain in the snowy peaks, shimmering glaciers, turquoise waters and lush green forests of Alaska. The memories and friendships I've acquired over the years last a lifetime and simply cannot be erased.

Käyn nykyään käymässä kerran pari vuodessa ja tiedän et voin palata perheeni ja ystävieni luo aina kuin omaan kotiini. Ikävä takaisin on aina. Etenkin kesällä kun tiedän villikukkien kukkivan niityillä, kalojen kutevan joissa ja karhujen heränneen talviuniltaan, sekä talvella kun tiedän taivaalta satavan uutta lunta lähes tauotta. Lievitän sitä kirjoittamalla tänne blogiin ja haaveilemalla tulevista matkoista takaisin.

Nowadays I visit once or twice a year and know that going back will always feel like coming home. I constantly yearn to go back. Especially during the summer when I know the wildflowers are in bloom in the meadows, when the fish spawn in the rivers and when the bears are awake, and during the winter when I know it's snowing nearly non stop. I mend this longing by writing on this blog and dreaming about returning in the future.